Troy Dante

Troy taitaa olla hieman hajamielinen, mutta hän rakastaa vaimoaan yli kaiken. Troy on hyvin mietteliäs, ja usein hänen aivoituksensa menevät muilta yli hilseen.

Huomasin muuten että Danten pariskunnalla on vaaleammat korvat ja nenät kuin Keatseilla. Eivät siis mene sekaisin, jos jostakin syystä ovat ilman vaatteita yhtäaaikaa...

Arabella Dante

Arabella on Bronte Keatsin sisko. Hän on juuri mennyt naimisiin Troy Danten kanssa ja on ikionnellinen.

Arabellasta olisi ihana saada oma pikkuinen, sillä hän suorastaan palvoo siskonsa lapsia.

Täytyy hommata varmaan tälle pariskunnalle jotkin muutkin vaatteet, sillä hääpuvussa on ikävä hoitaa lapsia.

Tosin jos joskus menen naimisiin, niin nämä kisulit päätyvät kakkuun koristeiksi =D

Ei ihan huono päivä sittenkään

Kuten kuvasta näkyy, oli minulle tänään saapunut englantilaisen sylvanian fanclubin jäsenpaketti!

Paketin mukana saapui klubi-lehti, katalogi, pupu-pinssi, lahjaksi valitsemani Dante kissa-hääpari, mainosläpysköitä ja tietysti jäsendiplomi, vai miksi sitä kutsuisi...
No, kaikkea kivaa siis, mikä piristi huonohkosti alkanutta päivää. Ajattelin nimittäin jo, että minulle ei tänäänkään onni hymyile. Esimerkiksi kun kavereiden kanssa tuli käytyä kirjastossa, jossa oli myynnissä poistokirjoja, muut löysivät kauankin himoitsemiaan kirjoja. Itse en löytänyt mitään ostamisen arvoista. :/ Onneksi tämä paketti pelasti päivän!

Nyt en kyllä taida malttaa kirjoittaa enempää, kun pitää mennä tutkailemaan uusia leluja!!!

pinssi

Troy ja Arabella

Nojatuolit

Sain vihdoin ja viimein lauantaina aloittamani tuolit valmiiksi. Näihin sainkin koulukaveriltani juuri sopivat helmet jaloiksi.

Tuolien teko oli samanlaista kontaktiliiman kanssa tuskartelemista kuin ensimmäisenkin version kanssa. Näiden tuolien malli on hieman erilainen: selkänoja kaartuu taaksepäin ja tuoli on hieman leveämpi, joten tuoleissa on helpompi istua.

Hornbull koekäyttää

Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, tosin tuoleista tuli aika isot, eikä olohuoneeseenn kirjahyllyn ja tuolien lisäksi muuta sitten oikein mahdukaan. Onneksi Villa Kissanminttu valmistuu joskus, joten sinne voin suunnitella erilaisia kalusteita.

Uusi projekti

Nyt taitaa Pikkaraisten talo jäädä vähemmälle huomiolle, sillä päätin askarrella ilmaisukasvatuksen kurssilla toteutettavana omana projektina toisen nukkekodin sylvanialaisille. Talon työstönimenä on Villa Kissanminttu. Nimestä saattaa jo arvatakin, että siitä  tulee Keatsien kissaperheen koti.

Vaikka tämä blogi ei ehkä päivitykään ihan yhtä tiheään kouluprojektini aikana, yritän aina välillä kirjoittaa tännekin jos jotain uutta tähän taloon teen. Todellisuudessa huonekalut ym. pikku sälä varmaan hakee paikkaa molemmista taloista.

Ja jos joku kaipaa luettavaa, on Kissanminttu ihan oma blogi, joka toimii samalla oppimispäiväkirjanani kyseisestä projektista. (On siis selkeyden kannalta helpompaa että kouluprojekstilla on kokonaan oma bloginsa.)  Blogi löytyy osoitteesta http://villakissanminttu.blogspot.com. Yritän lisätä sen jossain välissä sivupalkkiin.

Hattumuotia

Tänään saapui kirjepostia siskoltani Koiso-kyllikiltä! Hän oli tylsyyden puuskassa askarrellut kesähatun vauvalle.

Materiaalina on siis käytetty tikkarin kuorta, joka on ommeltu kasaan. Hattua koristaa helmi. Idea on hauska, itse en olisi moista keksinyt.

Ikävä kyllä kesä taitaa olla jo ohitse myös Pikkaraisten talossa, mutta ensi kesänä sitten...

Viereisen kuvan pipot ovat olleet valmiina jonkin aikaa, mutten ole vielä aikaisemmin viitsinyt esitellä, talvihattuja kun ovat (samaisen siskon käsialaa muuten nämäkin).

Hatut on leikattu (lasten) varvassukkien varvasosista, ja ne sopivat pikkuisille hyvin. Isommille lapsille mahtuu päähän juuri ja juuri isonvarpaan kohta.

Nojatuoli

osat

Torstaina intouduin askartelemaan nojatuolia, mateiaalina jälleen pahvi.

Osien leikaaminen oli melko helppoa, kun olin tehnyt paperista mallit.

Pashviosien päälle liimasin samaa pakkausmuovia, jota käytin sänkyjen patjoissa. Päälle liimasin kontaktiliimalla( puuliima ei pitänyt, enkä edelleenkään löytänyt liimapistoolia) keinonahkan.

jalat enää puuttuu...

"Sauma"-kohtiin leikkasin nahasta kapeita suikaleita, jotka liimasin paikoilleen. Olisi kiva ollut laittaa niihin ohutta satiininauhaa, mutta samaa sävyä ei ollut tarpeeksi. Nahkan reuna luo kuitenkin kivan "sauman" tuoliin, vaikka aluksi harmittelinkin etten ostanut läpivärjättyä kangasta.

Tälle nojatuolille on todennäköisesti tulossa pari, tai sitten hieman muokkaan mallia ja teen kaksi uutta, en ole vielä päättänyt... Voi olla että olen laiska ja tyydyn tähän malliin, varsinkin kun sunnuntaina selvisi että koulu alkaakin tiistaina - eli huomenna! Millään en jaksaisi vielä.

Kuten kuvasta näkyy, tuolista puuttuu vielä jalat. Ne olen ajatellut tehdä puuhelmistä, joita äitini minulle etsi. Helmet täytyy luultavasti vielä maalata ennen asentamista.

Kankaita ja värejä!

keinonahka, ylläripussi ja akryylivärit

Tänään on koko päivän ollut synkkä ja ukkoskuuroinen päivä. Koska kotonakaan ei oikein olut mitään tehtävää, päätimme mieheni kanssa lähteä kaupungille hieman harraste-ostoksille.

Parkkipaikka (ilmainen sellainen) tuntui olevan kiven alla kuten yleensä, mutta löytyi lopulta. Ilmeisesti kukaan muukaan ei viitsinyt urheilla sadekelillä...

Noo, ensimmäinen etappi oli eurokangas, josta tarkoituksena oli ostaa tilkkuja. Erillistä tilkkulaaria ei kuitenkaan ollut, mutta 5euron "ylläri"-tilkkupusseja oli. Semmoinen lähti askartelumateriaaliksi pienen kurkinnan jälkeen.

ylläripussin saalista

Ylläripussin sisältö osoittautui yllättävän hyväksi, melko suuria tilkkuja ja paljolti. =) Säkissä oli vain muutama ruma kangas, joille en välttämättä keksi käyttöä. Tekoturkis tuskin löytää tietään pikkarais-taloon, mutta luultavasti siitä tulee jotakin kivaa kissalle.

Keinonahka ja tekoturkis

Punainen keinonahka ei kuulunut säkkiin, vaan sen ostin erikseen. (Maksoi jotain 2,5e, pala on n. 60x80cm.) Keinonahkalla olen ajatellut verhoilla suunnitteilla olevat nojatuolit ja/tai sohvan...

Akryylimaalien ostamista olin miettinyt jo jonkin aikaa, ja Clasulta sai pienen 18 värin setin n. 7eurolla. Isompaan ei nyt ollut varaa investoida, mutta pääseehän niilläkin jo alkuun. Toisaalta jos väreille ei ole hirveästi käyttöä, niin eipähän jää turhaan kuivumaan. Ja alkaahan koulukin taas joskus, ja sieltä voi lainata akryylimaalia jos pääsee loppumaan.

Olinpa taas reipas...

Kyllästyin blogini synkän harmaaseen taustaan (en edes tiedä miksi olin kyseisen värin valinnut) joten  muutin sen ilosemman väriseksi. Samalla positin tekstin boldauksen (jota en muista valinneeni), joten toivottavasti tekstin lukeminen on nyt helpompaa... (Itsestäni ainakin teksti näyttää nyt selkeämmältä.)

Perjantai-iltapäivänä jaksoin vihdoin ottaa neulan ja lankaa käteen ja väsäsin "tiikereille" tyynyt. Olin vältellyt taas näitä tyyny-ompeluksia, sillä samalla oli muutakin korjattavaa. En ole kovin hyvä ompelemaan mitään (konetta en oikeastaan osaa edes käyttää), mutta lopputulos on mielestäni kelvollinen.

Onkohan Clarella narkolepsia?

Viikonloppuna yritin taas painostaa Koiso-kyllikkiä väsäämään minulle muutaman peiton, mutta aika taas hupeni kaikkeen muuhun. =(

Pumpkin Mulperipuu

Päädyin nimeämään tämän suloisen pesukarhunpoikasen Pumpkiniksi, vaikka ristiriitaista tietoa nimestä löysinkin. Toisaalta minua ei häiritse, vaikka nimi olisikin "väärä", olenhan nimennyt esim. suklaapupuvauvatkin uudelleen, koska niiden alkuperäiset nimet oli vatmielestäni typerät.

Otin myös jälleen vapauden suomentaa sukunimen, joka siis alkuperäisesti on Mulberry. Olin aika tylsä, koska käännös on suora. =)

Pumpkin taitaa olla jo nyt yksi suosikkihahmoistani, en tiedä miksi. Siinä vain on jotain persoonallisuutta joka vetoaa.

Pumpkin on reipas pieni orpopoika, joka odottaa kärsivällisesti perhettään saapuvaksi.

Päivän piriste

Elikkäs uusi perheenjäsen piristää päivääni tänään!

Jokin aika sitten valittelin pesukarhuperheestä joka oli myyty loppuun, ja yksinäisestä vauvaparasta. No, tätä vauvaa en saanut mielestäni (se on niin SÖPÖ), ja päätin ostaa pesukarhuvaavin heti kun voin.

Tänään sitten tienasin jälleen ovenavauksella, ja kun olen itselleni luvannut että ovirahat menee harrasterahastoon, niin 1+1= 2.

Iltapäivän jahkasin jaksaisinko lähteä pyöräillen kauppaan (6km suuntaansa), kun jalkakin on kipeä. Miehen tultua kotiin ja vinguttua turhasta pari tuntia ärsyynnyin valitukseen ja siihen ettei mikään mitä tein onnistunut. Niinpä päätin lähteä lenkille, ja katsoa josko jossain onnistaisi.

Ja kuten kuvasta näkyy, oli minulla edes jossakin onnea tänään! Tämä (ja suklaapatukkatarjous) pelastivat iltani! Ja nyt on hyvä syy ostaa pesukarhuperhe, isovanhemmat, lelumestari tai vaikkapa kaikki.. XD

Tähtiä!

Äskeisen postauksen aikana minua onnistuneesti häirittiin puhelimitse (kukaan ei kaipaa viikkoon ja sitten kaikilla on asiaa, kun olisi muutakin tekemistä), joten olin unohtaa aamuisen talon tuunaukseni, joka liittyy (yhteen monista rakkauteni kohteista) - TÄHTIIN!

Kaikki alkoi nallevauvojen uuden kerrossängyn suunnittelusta, joten pinkki- ja violettisänky jäivät "yli". Koska sänkyjä oli olemassa vihreäkin, päätin tehdä niistä lehmä-vauveleiden sängyt.

Joku tarkkanäköinen on saattanut huomata, että vihreässä sängyssä oli koristeena tähtiä, mutta nyt ne eivät enää sopineet sänkyyn, kun se siirtyi pinkin ja violetin kanssa samaan huoneeseen. Eivät tähdet edes kovin hyvin pysyneetkään tuossa maalatussa pinnassa. =/

Otin siis tarrat irti ja laitoin tilalle pörriäiset, jotka sopivat muiden sänkyjen kuviin paremin. Sitten minulla olikin kasa ylimääräisiä "käytettyjä" tähtiä, jotka piti liimata johonkin.

lähempi kuva katosta

Olin harkinnut tähtikattoa johonkin huoneeseen jo jonkin aikaa, joten toteutin idean nyt. Laitoin tähdet sinisen tähtitapetti- huoneen kattoon. Katto kuitenkin vaati vielä kuun, ja semmoinen löytyi tarrakätköstäni! Lopputulos ei ole ihan yhtä upea kuin oma fosforitähtien kansoittama makkarinkattoni, mutta sopii kivasti tähtihuoneeseen.

Kun vielä raaskin leikata pienen palan tähtikangasta (joka on semmoista harsomaista) verhoksi, niin huoneessa on tähtiä kerrakseen. =D

Tänään olin vielä ajatellut käydä käsiksi kahteen kesken olevaan lastensänkyyn, mutta kerrossänky vei kaikki mehut. Lisäksi projeksteja varten tarvitsisi hakea maalia varastosta...

Liimaa, paperia, sakset, kissanruokalaatikko...

osia liimauksessa ja kuivumassa

En tiedä miksen ollut tajunnut että vauvoillekin voi tehdä kerrossänkyjä - mutta kiitos Hinanaan kolmikerroksisensängyn, päätin sitten kokeilla vääntää semmoisen itsekin.

Inspiraatio iski puolenyön aikaan, joten suunnittelin vauvoille kerrossängyn (askartelemaan en viitsinyt ruveta kun mies nukkui ja minun pöytä ja kaikki tarvikkeet on makkarissa).

Alunperin sängystä piti tulla kolmikerroksinen (kuten esikuvastaan), mutta siitä olisi tullut liian korkea. Aamulla päätinkin hieman viilata suunnitelmaa ja tehdä kaksikerroksisen nallekaksosille.

Valmis tuotos koekäytössä

Osien leikkaaminen oli kaikkein helpointa,pahvi kun leikkaantuu kätevästi mattopuukolla. (Tosin sydän aukkojen leikkaaminen oli haastavaa., siihen tarvitsi saksetkin.)

Päällystäminen olikin sitten oma juttunsa. Päätin päällystää sängyn läpinäkyvähköllä tekstiili-tyyppisellä paperilla, joten pahvin päälle oli liimattava valkoista paperia. Lopuksi vasta siis tuo hopeapilkullinen päällys.

Liimaamista oli PALJON.

Sivuihin päätin laittaa hopeista teippiä, jotta pahvi ei paistaisi. Taippailin sivut siis ennen paperien liimaamista, jotta hopeista näkyy vain pieni kaistale.

Ja ettei valkoista olisi tullut niin paljon, liimasin sänkyjen pohjiin ja sisälaitoihin keltaista paperia, joka hieman päästää läpi alkuperäistä kuvitustaan (mutta voin liimata päälle kangaspatjat).

Viimeisen läpikuultavan paperin päätin jättää aukon kohdalta leikkaamatta, koska se näytti kivalta niin. Jos siihen kyllästyy niin sen saa vielä leikattua pois.

Kun kaikki osat oli päällystetty, piti sänky vielä liimata kasaan vanhalla kunnon kontaktiliimalla. Kun sitten lopuk,si katsoin kelloa, huomasin että tähän näpertelyyn oli mennyt puolitoista tuntia. :D  Nyt sitten puuttuu enää vuodevaatteet...