Saanko esitellä - Kerllari

Tänään tulee kuluneeksi vuosi tämän blogin aloittamisesta, ja mikäs sen mukavampaa kuin esitellä synttäreiden kunniakasi valmistunut kellari-osuus.

Tänään sain (vihdoinkin) vasemmankin puoliskon liimailtua ja naulattua kasaan, oikea puoli valmistuikin jo eilen illalla. (Vasemmasta puolesta ensin aloittelin, mutta ensimmäisen yritelmän jälkeen romahti, joten aloitinkin oikeasta.)

Kokoamisesta sen verran, että lattiat ja ulkoseinät on liimattu puulimalla puristimia hyväksi käyttäen, kun taas väliseinät oli kätevämpi liimata kuumaliimalla.

Kuvia, kuvia (ensin oikea, sitten vasen puolisko)!

oikea puoli

vasen puoli

koko talo kiinni

... ja aukinaisena

Aikas massiivinenhan siitä tuli, mutta eipä haittaa! Vähän pitää vielä hienosäätää ja ulkokuorta koristella.

Katto/terassi

Eilisen aikaansaannoksena hioin, maalasin ja lakkasin viimeisen vaiheessa olleen kellarin osasen.

lakka kiiltää

Terassin yläpuolesta maalasin akryyliväreillä tummahkon siniharmaan, jota sitten hiekkapaperilla hioin kuluneemmaan näköiseksi.

Jos joku ihmettelee miksen maalannut koko palaa, maali loppui keken, enkä viitsinyt tehdä sitä lisää, sillä tuo kohta ei näy mihinkään kun Pikkaraistalo tulee siihen päälle.

Tämä(tässä kuvassa) vielä lakkaamatta

Terassin alapinnasta maalsin (myös akryyliväreillä) kirkkaan sinisen, ja kun sen lakkasin, niin väri on aika sama kuin talon julkisivun väritys.

Sisäkatto sai puolestaan jäädä puunväriseksi, tosin samalla vaivalla laitoin siihenkin lakan pintaan.

Lakan saivat myös ne oransseiksi maalatut väliseinät (kun vartin yrittämisen jälkeen sain lakkapurkin kannen kammettua auki).

Ikkunanpuitteet ja panelia

Päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja askarrella ikkunoihin puitteet. Homma on suht helppoa, ja mukavaakin, mutta tavattoman aikaa vievää (niin kuin minulla ei aikaa olisi...).

Sivupuitteet kuivumassa

Homma täytyy tehd pienissä osissa, ja mittaamista on tuhottoman paljon. Kaikki osat pitää pätkiä tikuista (sain taas varmaan miljoona tikkua ja rakkoja sormiin).

valmiita ja vaiheessa

Maalaaminen on myös aikaa vievää, eikä maalattuja osia voi kuumaliimata ennenkuin maali on kuivunut. Muutoin onnistun tahrimaan tapetit...

Melkein kaikki ikkunat onnistuivat ihan mallikkaasti. Muutamaan tuli hieman isot puitteet mittailusta huolimatta, mutta korjaamaankaan ei viitsi ruveta, sillä  kuumaliimattuja tikkuja on todella hankala repiä irti. (Kuvat ovat aika huonolaatuisia, kun ne on otettu kännykällä.)

Samalla tikkujen pätkimisellä päätin tehdä paneloinninkin valmiiksi.

Tikkujen katkominen oikeaan kokoon vei jonkin aikaa, mutta sainpahan lopulta valmista.

Muutamaa tikkua piti hiukan kavennella jotta ne sopivat, mutta muuten sai oikeastaan vaan liimata tikkua toisen viereen.

Värimaailma olikin mysteeri valmistuksen ajan. Ensin mietin keltaista, tai vihreää. Vihreän kuitenkin hylkäsin, koska sitä oli niin monessa huoneessa. Sininen houkutteli, muttei kuitenkaan. 

lista kruunaa paneloinnin

Loppujen lopuksi päädyin sekoittamaan vihertävän turkoosin värin (kuva vääristää väriä paljon, todellisuudessa se on PALJON vihreämpi).

Maalattuani liimasin paneleiden yläreunaan tikut vaakaan, jolloin yläreuna näyttää tasaisemmalta.

Alalaitaan saatan vielä lisätä ikkunanpuitteiden väriset jalkalistat, kunhan talo on kasattu - ja nyt se alkaa olla siihen kypsä.

Jeremy Cheshire

Suoritin eilen hieman tutkimuksia tämän hahmon nimestä netissä ja huomasin Whiskers-poikavauvaa löytyvän kahdella nimellä. Päädyin lopulta tähän UK/USA -nimeen,  eurooppalaisen version nimi olisi ollut Rudy.

Alunperin tämä vauva adoptoitiin Golightlyn perheeseen, jossa vauvoja ei ollut. Päätin kuitenkin että Jeremy on Gracen poika, ja Golightlyjen lasten serkku. Jeremy sopii väritykseltään paremmin sinkku-Gracen sukuun...

Sylvanian-kivaa!

Chateau wine

Tänään olikin aika sylvanian täyteinen päivä -pitkästä aikaa. Ensin postiluukusta kolahti englantilaisen SF-clubin jäsenlehti, sekä kirje äidiltäni. Kirjeestä paljastui hänen löytämänsä sylvanialaisten viinipullo!

On tuo aikas hauska.

Sitten kävin keskustassa hoitamassa vähemmän kivoja asioita, ja päätin palkita itseni BR-lelussa käynnillä. Ja kuinka ollakaan Baby carry case -setit olivat siellä 4e laaki. No, pakkohan sitten oli yksi ostaa, kun olivat niin halpoja.

Eli tämä pikkuinen on Whiskers- kissa.

Jonkin aikaa arvoin tämän ja söpön munakuori-vaunuissa istuvan ankan pojan kanssa (myös kylpyamme-myyrä olisi ollut). Vaikka ankka olikin ällösöpö, niin minusta nuo ankat (ja pöllöt) ei oikein sovi muihin sylvanioihin, joten otin kissan.

Oli työn ja tuskan takana saada Carry case auki. Jouduin pyytämään miestäni avaamaan sen.

Tämä vauva päätyy luultavasti Golightly- perheen vauvaksi, koska muuta perhettä tälle vauvalle en varmaankaan hanki.

Ja tuon potan pyyhkeineen sijoitan luultavasti Villa Kissanmintun kylpyhuoneeseen.

Tapetointi suoritettu

Eilen illalla sain vihdoin jatkettua tapetointiprojektin loppuun. En vain jostain syystä löytänyt aikaa jatkaa aiemmin.

En kuitenkaan voi sanoa olevani tyytyväinen lopputulokseen, sillä ainakin ylemmän kerroksen tapettien järjestys näin jälkikäteen katsottuna olisi voinut olla toinen.

Tarkemmin sanottuna punaraitainen ja sininen ruskeallaledellä olisivat näyttäneet paremmilta toistensa paikoilla. Mutta kun juuri noita tapetteja ei ole niin paljon että vaihtaminen onnistuisi. On siis tyydyttävä tähän.

Seuraava päänvaiva olisikin rustata ikkunanpuitteet, ne kun on helpompi laittaa ennen kasaamista. Niin, ja alakerran hopeiseen huoneeseen(alaoikealla) olen ajatellut puolipeneelit alalaitaan.

(muoto on oleellisinta tässä)

Ja sitten on vielä tämä: Viimeisin kattopala, jonka ylimenevä osa pääsee toimittamaan terassin tms. virkaa. Ongelmana onkin, etten tiedä miten sen käsittelisin (rappusia en jaksa edes vielä miettiä..). Musta terassi olisi synkkä, sininen- kuten muukin talo olisi tylsä, valkoinen ei ehkä sopisi, kuten ei puunvärinenkään.

Huonoja vaihtoehtoja on monia, joten jään odottelamaan kuningasideaa.